Asuntokuntien jakauma omistus- ja vuokra-asuntojen välillä on luonnollisesti varsin yhteneväinen asuntokannan hallintamuotojakauman kanssa. Helsinkiläisestä 330 933 asuntokunnasta asui vuoden 2017 lopulla vuokra-asunnoissa 49 prosenttia ja omistusasunnossa 46 prosenttia. Asuntokuntien asunnon hallintasuhdejakauma vaihtelee kuitenkin paljon asuntokuntien elinvaiheen ja ikärakenteen mukaan.

Vuokralla asuminen yleisintä yksinasuvilla ja yhden vanhemman perheillä

Käytännössä asunnon hallintamuodon valintaan vaikuttaa paitsi oma mieltymys vuokralla tai omassa asunnossa asumiseen niin myös se, kumpaan hallintamuotoon omassa elämäntilanteessa on varaa. Karkeasti voidaan sanoa, että mitä nuorempia tai pienempiä asuntokunnat ovat, sitä yleisempää vuokralla asuminen on. Yksinhuoltajaperheistä ja yksinasuvista reilusti yli puolet asuu vuokralla. Yleisimmin vuokralla asuvat alle 25-vuotiaat nuoret. Alle 25-vuotiaista yksinasuvista 90 ja lapsettomista pareista 91 asui vuoden 2017 lopussa vuokralla.

Lapsiperheet asuvat puolestaan yleisemmin omistusasunnoissa. Omistusasunnossa asuvia lapsiperheistä oli vuoden 2017 lopussa 54 ja vuokralla asuvia 40 prosenttia. Kun mukaan otetaan vain kahden vanhemman lapsiperheet, omistusasumisen osuus kasvaa 64 prosenttiin. Lisäksi omistusasuminen on jonkin verran yleisempää aviopari ja lapsia perheissä kuin avopari ja lapsia perheissä. Aviopari ja lapsi perheistä omistusasunnossa asui 66 prosenttia ja avopari ja lapsia perheistä 56 prosenttia. Kaikissa lapsiperheissä omistusasuminen on sitä yleisempää mitä vanhempia lapset ovat. Yleisintä asunnon omistaminen on aviopari ja lapsia perheissä, joissa nuorinkin lapsi on jo täysi-ikäinen. Tämän perhetyypin asuntokunnista 73 prosenttia asui omistusasunnossa.

 

Asumisoikeusasunnoissa asuvia asuntokuntia on Helsingissä vajaat 10 000, joka on vajaat kolme prosenttia kaikista asuntokunnista. Asumisoikeusasunnoissa asuu eniten yksinasuvia asuntokuntia, reilut 4000, mutta perhetyypeistä yleisimmin asumisoikeusasunnoissa asuvat yhden ja kahden vanhemman lapsiperheet.

Vuokra-asuminen yleistyi muilla paitsi kahden vanhemman lapsiperheillä

Kuluneen kymmenen vuoden aikana vuokralla asuminen on Helsingissä hieman yleistynyt. Vuonna 2005 Helsingissä oli 291 177 asuntokuntaa, joista vuokralla asui 137 258 eli 47 prosenttia. Vuoteen 2015 mennessä asuntokuntien määrä kasvoi reilulla 30 000:lla ja vuokralla asuvien määrä vajaalla 19 000:lla, mikä nosti vuokralla asuvien asuntokuntien osuuden 49 prosenttiin. Vuokralla-asumisen yleistyminen ei kuitenkaan koskettanut kaikkia asuntokuntatyyppejä.

Selvimmin vuokra-asuminen yleistyi yksinasuvilla. Vuonna 2005 yksinasuvista asui vuokralla 52 prosenttia ja kymmenen vuotta myöhemmin 55 prosenttia. Yksinasuvien asuntokuntien määrä kasvoi vuosina 2005–2015 yhteensä noin 11 000:lla ja vuokralla yksin asuvien asuntokuntien määrä noin 10 000:lla, eli lähes saman verran kuin koko yksinasuvien asuntokuntien määrä. Yksinasuvien vuokralla-asumisen yleistymisen taustalla yhtenä merkittävänä tekijänä on Helsingin asuntojen hintojen viime vuosina tapahtunut nousu. Toiseksi eniten vuokra-asumisen osuus yleistyi lapsettomilla pareilla.

Sen sijaan kahden vanhemman lapsiperheillä jatkui vuonna 2000 alkanut omistusasumisen yleistyminen. Erityisen selvästi omistusasuminen yleistyi avopari ja lapsia perheissä. Vuonna 2005 avopari ja lapsia perheistä asunnon omisti 46 prosenttia ja vuonna 2015 peräti jo 53 prosenttia. Tämän perhetyypin määrä kasvoi samassa ajassa 1 900:lla, yhteensä noin 11 000 asuntokuntaan. Tuosta kasvusta vuokralla asuvien määrä oli noin 1 600 asuntokuntaa. Aviopari ja lapsia perheissä omassa asunnossa asuvien asuntokuntien osuus kasvoi niin ikään vuosina 2005–2015 65,7 prosentista 66,3 prosenttiin ja määrällisesti vajaalla 3000:lla reiluun 38 000 asuntokuntaan. Yhden vanhemman lapsiperheissä omassa asunnossa asuvien asuntokuntien osuus puolestaan laski 34,7 prosentista 33,8 prosenttiin, vaikka määrä nousikin vajalla 800:lla noin 22 500 asuntokuntaan.

 

Nuorten vuokralla-asuminen on jatkanut kasvuaan

Asuntokuntien asumisen valinnat liittyvät perheellistymisen lisäksi asuntokuntien ikärakenteeseen. Yleisesti asunnon hallintaperusteeseen pätee, että mitä korkeampi on asuntokunnan viitehenkilön ikä, sitä yleisempää on omistusasuminen. Vuoden 2017 lopussa 83 prosenttia 15–29-vuotiaista helsinkiläisnuorista asui vuokralla, joista pääosa eli 68 prosenttia asui vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa.

Nuorten vuokralla asuminen oli siten vuonna 2017 korkeimmalla tasolla vuoden 2000 jälkeen. Lähimpänä nykyistä tasoa oltiin vuonna 2002, jolloin osuus oli 79 prosenttia. Vuoden 2002 jälkeen nuorten vuokralla asumisen osuus laski ja vastaavasti omistusasumisen nousi voimakkaasti vuoteen 2007 saakka. Vuonna 2007 nuorten omistusasuminen oli korkeimmalla tasolla vuoden 2000 jälkeen, 20 prosentissa, mutta on sen jälkeen vuoteen 2017 mennessä laskenut alimmalle tasolle, vajaaseen 14 prosenttiin. Nuorten omistusasumisen ollessa korkeimmillaan, vuonna 2007, vuokralla asuvien nuorten osuus oli 76 prosenttia.

Ilmeisesti asuntolainojen korkojen lasku kiihdytti nuorten oman asunnon hankintaa vuoteen 2007 saakka, jonka jälkeen taloudellinen laskusuhdanne, asuntohintojen nousu ja kasvanut vuokra-asuntojen tarjonta ovat tasaisesti kasvattaneet vuokra-asumista. Nuorilla oman asunnon hankkiminen on myös jonkin verran myöhentynyt.  Jos esimerkiksi vuonna 2007 asunnon omistamisen 30 prosentin taso saavutettiin 28 vuoden iässä, niin vuonna 2017 sama taso saavutettiin lähempänä 31 vuoden ikää.

Ikäryhmässä 30–44-vuotiaat asumisen hallintamuotojen muutoksesta on nähtävissä vastaava kehitys, vuokra-asumisen yleistyminen omistusasumisen kustannuksella, kuitenkin sillä erotuksella, että vuoteen 2017 mennessä siirtymä vuokra-asumisen suuntaan pois omistusasumisesta on lievempi, eikä ylitä vuoden 2002 tasoa. Yli 45-vuotialla muutokset vuokra- ja omistusasumisessa ovat tapahtuneet hieman eritavalla. Ensinnäkin omistusasuminen ei vanhemmilla ikäryhmillä yleistynyt vuosien 2002–2007 välillä nuorempien ikäryhmien tapaan, vaan pysytteli tuolloin samalla tasolla. Toiseksi, vuokra-asumisen yleistyminen ja omistusasumisen väheneminen eivät kosketa tarkastelun toiseksi vanhinta ikäryhmää, 75–84-vuotiaita. Tässä voi olla kyse laitosasumisen asteittaisesta purkamisesta ja siirtymisestä omaan kotiin tarjottujen palveluiden käyttäjiksi.

Eräs merkittävä piirre asunnon hallintamuotojen muutoksissa viimeisen kymmenen vuoden ajalta on, että se ikä jolloin omistus- ja vuokra-asunnossa asuvien osuus on yhtä suuri, on pysynyt täsmälleen koko ajan samassa 40 ikävuodessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana nuoret siis, vuokralla-asumisen yleistymisestä ja asuntomarkkinoiden isoista muutoksista huolimatta, ovat päätyneet 40 ikävuoteen mennessä omaan asuntoon, samassa iässä kuin kaksi aiempaakin ikäluokkaa.